Sadekauden Etiopiassa elokuu 2013

 

Hei!                                                                                Elokuu 2013

Monet lämpöiset terveiset teille täältä sateisesta Addis Abebasta, jossa odottelemme syyskuun aurinkoisia ilmoja.

 Sairastelua

Kovin on ollut vaivaista tämä lomamme jälkeinen vaelluksemme.

Heti tultuamme Suomesta Etiopiaan ajoin tuolla Meksikon liikenneympyrässä (älkää kysykö, miksi ympyrällä on tuollainen nimi, enpä tiedä) pienen kolarin. Joko minä töytäisin toista pikkubussia tai se minun bussiani. Syyllistä oli mahdoton toteen näyttää siinä liikennekaaoksessa. Fiksuna naisena suljin ovet huolellisesti ja lähdin selvittämään tilannetta toisen auton kuljettajan kanssa. Fiksuus loppui siihen, olin nimittäin unohtanut laittaa käsijarrun päälle ja autoni lähti liukumaan. Olisi ollut mielenkiintoista kuulla, montako desibeliä kiljuntaani mahtui. Edessäni oli turvallisuuspoliisin auto, jonka lavalla oli ainakin kymmenen poliisia, jotka hyppäsivät lavalta ja pysäyttivät käsivoimin autoni ja laittoivat käsijarrun päälle. Siinä kohelluksessa jalkateräni jäi sitten poliisiauton renkaan alle. Se turposi heti ja olin aivan varma, että kipsaustakin tarvittaisiin. Jalan röntgenkuvaus korealaisessa sairaalassa osoitti kuitenkin, ettei murtumaa ollut. Kahden viikon jälkeen kivun, säryn, turvotuksen jatkuessa kävin vielä toisenkin kerran kuvauttamassa jalkani.  Kuukauden verran vei aikaa ennen kuin pystyin kunnolla kävelemään ja ajamaan autolla (kytkinjalka). Addis Abebaan rakennetaan kaupunkijunarataa, osa kaduista on suljettuna. Ne tiet, jotka ovat auki, ovat täynnä autoja noin sentin parin päässä toisistaan. Huh, huh – ei taida minusta olla enää keskustassa autoilijaksi.

Liikaa sähköä

Onnettomuuden ja jatkuvan sateen lisäksi ankeutta on lisännyt liiallinen sähkön saanti. Toisinaan sähköä ei ole ollenkaan, toisinaan tulee korkeita sähköpiikkejä. Sellaisen ansiosta toimistossamme hajosi kerralla virrantasaaja (jonka pitäisi siis estää nämä virtapiikit menemästä koneisiin) printteri ja laskukone ja radio-kasettisoitin.

Ja jotta ei keittiössäkään kävisi elämä tylsäksi, hajosi uuni. No sen Aki onneksi sai korjattua! Muuten on näitä printteriasioitamme käynyt hoitamassa maastoautolla pihaamme ajellut Mooses-niminen mies. Mies on ollut esikuvansa veroinen meille.

Darimu – projektin kuulumisia

Minun sairastellessa kotona, Aki on hoitanut innostuneesti Darimu projektiaan. Matkat projektialueelle kestävät 8-12 tuntia yhteen suuntaan riippuen reitistä. Viimeksi hän oli lähtenyt Darimusta yöllä kahden aikaan ehtiäkseen sunnuntaina lounasaikaan kotiin. Kaksi koulurakennusta alkaa olla melkein valmiita, kohta uuden vuoden 11.9 jälkeen oppilaitten pitäisikin jo päästä luokkiin opiskelemaan. Suomen ulkoministeriöstä odottelemme päätöksiä muutamaan muutosehdotukseen, kuten yhden tulevan tien paikan siirtoon ja Limuprojektin koulutuksen lisäämiseen. Toivottavasti ne tulevat pian.

Nuttuprojektin kuulumisia

Jalkaa sairastellessani pääsin kuitenkin ilokseni kerran Akin kanssa Darimuun. Nuttuprojekti suuntautuu Darimun alueelle ja kävimmekin Aramin klinikalla, joka on kirkon ylläpitämä klinikka noin 17 km Darimun kaupungista. Matkustimme klinikalle maastoautolla, Aki, projektin johtaja ja sosiaalityöntekijä, lisäksi kyydissä olivat nutut ja pari kyytiä pyytänyttä virkamiestä. Arami sijaitsi keskellä kaunista maaseutua, alueella viljeltiin maissia ja ihmiset työskentelivät pelloillaan. Klinikalla työskenteli kaksi sairaanhoitajaa, yksi laboratorion hoitaja, siivooja ja vahti. Synnytyksiä oli noin 60 vuosittain. Menomatkalla tien viereen ohjattu muuli pillastui pelästyessään autoa ja kauhuksemme ratsailla ollut nainen lähti putoamaan muulin selästä, mutta näppärästi muulia pidellyt mies kaappasi naisen turvallisesti syliinsä. Klinikalta lähtiessämme näimme saman naisen olevan viimeisillään raskaana. Hän oli tulossa klinikan portista sisään, muuli oli hienosti sidottu läheiseen akasiapuuhun.

Aramin klinikkamatkan jälkeen menimme tutustumaan Darimun terveyskeskukseen, jossa potilaita istui joka puolella pihaa odottamassa vuoroaan. Meidät ohjattiin terveyskeskuksen erittäin nuoren tuntuisen johtajan, Indalee Baachan työhuoneeseen. Projektijohtaja selitti käyntimme tarkoituksen ja esittelimme johtajalle mallinutun. Hän oli erittäin iloinen tästä mahdollisuudesta ja kertoi, että heillä on synnytyksiä vuosittain noin 300, terveyskeskuksen väestöpohja on 34.710 henkilöä. Terveyskeskuksen henkilökuntaan kuului mm. kaksi kätilöä ja seitsemän sairaanhoitajaa, lääkäreitä ei ollut yhtään. Pyysin tutustua synnytysosastoon ja iloiten minut sinne vietiinkin, ulkopuolella oli potilaita ja saattajia, yksi potilas oli juuri kannettu paareilla ties kuinka monen kilometrin takaa ja hänellä paarinkantajia oli ainakin parikymmentä mukanaan. Synnytyssalissa oli yksi äiti sisar seuranaan synnyttämässä. Hänen saattajilleen sairaalan johtaja esitteli mallinuttuamme ja kertoi, että kun vauva oli syntynyt, hän saisi tuon mallinutun. Terveyskeskukseen lupasin toimittaa nuttuja seuraavalla kerralla Darimussa vieraillessani. Aki viekin ne heti mennessään Darimun koulutyömaalle opettamaan ikkunoiden asennusta. Oli sadekausi ja kylmää, nutut tulivat tosi tarpeeseen. Henkilökunta oli nutuista aivan riemuissaan.

Nutusta kastemekko

Ystäväni Seija oli laittanut Facebookiin linkin Suomen Evankeliumiyhdistyksen julkaisemaan Sanasaattaja-lehteen, linkin kuvassa oli iso noin 5 vuotias poika kasteella nuttu päällä. Minua alkoi heti kiinnostaa kastenutun tarina, linkitinkin sen Nutun sivuille ja kyselin, tietääkö kukaan nutun tekijää. Ei tainnut mennä montaakaan tuntia, kun yhdeksi kastenutun tekijäksi ilmoittautui Mari Rautel Veikkolan nuttupiiristä. Seija lähetti minulle Sanansaattaja-lehden ja niin saatoin lukea kastetilaisuudesta N´gilen seurakunnassa Keniassa. Pappi Benjamin Lemosin kastoi joen rannalla viisitoista lasta, joille Veikkolan nuttupiirin edustajana vieraillut Arja Harjula puki mukanaan tuomansa nutut kastenutuiksi ja Osmo Harjula toimi valokuvaa. Sanansaattaja-lehden elokuun 2013 etukantta koristi ihana, pieni, kastenuttuun puettu vauveli. Mihin kaikkeen nutut tiensä löytävätkään!

 Toivottavasti taas alkaa aurinko paistaa ja työ sujumaan.

Kiitos, että kuljette kanssamme tätä yhteistä matkaa rukoillen.

 Pirkko ja Aki

 

 

 

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *